Kennedy-murhien välinen ajanjakso tihkui kuumaa hikeä ja kylmiä tekoja Yhdysvalloissa. Kaikki kulminoitui etelässä, kun nuori nainen kieltäytyi antamasta paikkaansa bussissa valkoiselle ja musta nuori mies kirjoittautui sisään Mississipin Oxfordin yliopistoon. Norman Jewison puristi tästä jännitteestä erinomaisen elokuvan.

Suurkaupungin huippuetsivä (Sidney Poitier) suurin piirtein heitetään pikkukaupungin putkaan, kun hän on odottamassa junayhteyttään. Persoonallinen sikaniskasheriffi (Rod Steiger) ei voi sietää miestä, mutta opportunistina ymmärtää miehen ammattitaidon arvon murhatutkimuksen takkuillessa. Vastapoolit alkavat pikkuhiljaa ymmärtää toisiaan. Casablancamainen mahdottoman ystävyyden kuvaus takasi elokuvan klassikkoaseman. Jewison ymmärsi omakohtaisesti, kuinka yhteisö iskee pieneenkin syrjähyppyyn ja erilaisuuteen. Hän kärsi nuorena nimestään jopa vapaamielisessä Kanadassa, koska pienellä vääntelyllä hänen nimensä tarkoittaa "normaalia juutalaisen penskaa".

Steiger eläytyi etelän aksenttiinsa pelottavalla voimalla. Huvittavasti hänen mesoamisensa kuulostaa ainakin suomalaiskorvissa jotenkin Marlon Brandolta. Tekikö hän samalla parodiaa näyttelijästä, jota inhosi?

Elokuvan pohjalta tuotettiin 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa laadukas tv-sarja, jossa Steigerin roolin otti sulavasti republikaanisten roolien erikoismies Carrol O’Connor, jonka bravuuri oli aiemmin hittisarja Perhe on pahin ja sen päähenkilö Archie Bunker.