Kaksi ventovierasta kävelee toisiaan vastaan elokuvajuhlilla. He näkevät omat tunteensa toisen katseessa. On pakko pysähtyä ja kysyä: miksi minusta tuntuu, että olen tuntenut sinut jo tuhat vuotta?

Rax Rinnekankaan luova dokumentti on eksistentiaalinen löytöretki kaipaukseen, pelkoihin ja itseymmärrykseen. Nainen ja mies matkustavat useissa eri maissa ja etsivät toisen kautta jotain, puuttuvaa palasta, joka tekee omasta elämänkehästä kokonaisen. Pohdiskeleva tunnelma ja kivinen maisema kulkevat heidän kanssaan läpi elokuvan.

Kivet ovat molemmille merkityksellisiä ja ne määrittävät matkan suunnan. Kivet ovat turvallisia ja ikiaikaisia – kun ihmiset lähtevät, kivet jäävät. Kiveä vasten kipu hellittää, ja kivistä voi rakentaa ympärilleen suojaavan muurin. Kivien pariin voi tuntea kuuluvansa, jos omassa elämässä on saanut sivullisen roolin.

Ympyrä on matkan määränpää. Toinen kulkijoista on kadottanut sen, mikä on aina puuttunut toiselta. Kumpaisenkin kaipuu ajaa etsimään täydennystä, ympyrän täydellisyyttä. Mitä lopulta tarvitaan oman ympyrän sulkemiseen? Onko se edes mahdollista?