John on jo lapsuudestaan saakka synnynnäinen merimies, siitä hän on aivan varma. Hän kuulee huonosti, puhuu jäykästi, kävelee kankeasti ja myöhästelee surkeasti. Mutta mikään ei voi lannistaa häntä, hänellä on jättiläisen toivo. Jo 14-vuotiaana hän haluaa sotalaivastoon.
Ja vähitellen John oppiikin tekemään silmukkapujoksen, pleissaamaan köysiä ja liittämään pyöröpuita toisiinsa, hän osaa kaikki purjemanööverien käskyt ulkoa. Hän joutuu kestämään Kööpenhaminan ja Trafalgarin taistelut, ja taistelussa saatu otsa-arpi tuo hänelle lisää kunnioitusta ja tekee hänet entistä voimakkaammaksi.
Myöhemmin hän saa oman laivan komentoonsa, hänestä tulee kapteeni pohjoisnavan tutkimusalukseen. Vuonna 1823 hänen matkakertomuksensa julkaistaan ja yhtäkkiä hän huomaa olevansa hyvin arvostettu.
Mutta vielä kerran mieli palaa merille…