Uusperheen elämää sisällissodasta toipuvassa Suomessa

1918. Kosken nuori emäntä Stiina yrittää lunastaa paikkaansa jättiläismäisen Tuuren toisena vaimona. Keskellä menneiden päivien hulvattomuutta talossa nousee isoon rooliin vallanhimoinen piika Tilda. Hänen helmoissaan kasvaneelle Paavo-pojalle tarjoutuu suojeluskunnan aluepäällikön paikka, mutta pölvästin isän talossa on vaikeaa olla radikaali.

Suvanto kuvaa elävästi pohjoissavolaista isäntä- ja palvelusväkeä - vihollisia ja ystävyksiä kahden puolen. Sodan repimä kansa etsii yhteistä tietä, yhteistä unelmaa. 1920-luvulle tultaessa Suomea koettelee uusi uhka: espanjantauti.

”Loppumaton liike, talo. Ytimessään tupa, jota hallitsi valkoiseksi kalkittu leivinuuni, sen varassa he kaikki riippuivat.”