Raija Orasen historiallisen romaanin päähenkilö on Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Oranen on itse kainuulainen, ja kenties ainakin osittain sen vuoksi kainuulaiseksi mielletyn Kekkosen karismaattinen hahmo on hänelle läheinen. Kekkos-romaani sotien ajasta; on kulunut parikymmentä vuotta siitä, mihin Orasen edellinen, Mannerheimia käsitellyt romaani päättyi.

Kekkosesta piirtyy tuttu ja samalla uudenlainen kuva: hän on karismaattinen, kunnianhimoinen, vahvatahtoinen, nopeaälyinen, huumorintajuinen, kiivas, äkkipikainen ja samalla herkkä, myös suuri naistenmies. Romaani alkaa vuodesta 1940, jolloin Suomi oli talvisodassa menettänyt Karjalan ja suuren osan maa-alueestaan. Rauhansopimuksen valtuuspaperin allekirjoittanut presidentti Kallio kuolee dramaattisesti Helsingin rautatieasemalla. Hänen lähellään seisoo terhakkana nuorehko miltei kalju pitkä mies, joka on jo ollut kiinni vallan kahvassa mutta syrjään joutunut. Pian alkaa uusi sota, ja Kekkonen joutuu ratkaisemaan sen, miten valta otetaan, kun maa on vaarassa joutua vieraan valtikan alle.

Kekkonen oli myös naistenmies. Hänen ja Sylvi Uinon rakkaus syttyi Etsivä Keskuspoliisin toimistossa ja johti avioliittoon ja kaksospoikien syntymään. Koko elämänsä Sylvi pysyi miehensä rinnalla tämän neuvonantajana ja uskollisena kumppanina.

Mutta Kekkonen, viriili ja levoton, komea naistenmies seikkaili muuallakin. Poliittisen vallan kasvun myötä lisääntyivät naisseikkailut, joista kahdesta muodostui tärkeä, niin henkilökohtaisesti kuin poliittisestikin. Toistakymmentä vuotta kestänyt rakkaussuhde Anne-Marie Snellmaniin ei jäänyt pelkäksi seikkailuksi, vaan syveni todelliseksi rakkaudeksi. Kekkosen kirjoittamat kirjeet ovat romaanin taustamateriaalia.