Hengästynyt ja pelokas mies saapuu konserttiin, jossa on juuri alkamassa Beethovenin Eroica-sinfonian esitys. Kolmen vartin reaaliajassa mies käy läpi menneisyyttään, seksuaalisuuttaan ja suhdettaan Jumalaan sekä tilittää suhdettaan ympäröivään sekasortoon, 1930-luvun alun Kuubaan. Muutamaa penkkiriviä taaempana kaksi hänen entistä ystäväänsä odottaa konsertin päättymistä ja oikeaa hetkeä toteuttaa suunnitelmansa.
Kuubalainen kosmopoliitti ja maagisen realismin varhainen pioneeri Alejo Carpentier (1904-1980) kirjoitti romaaninsa, kuten Beethoven teoksensa. Musiikkitieteilijän koulutuksen saanut kirjailija totesi sommitelleensa romaanin sonaatin tavoin: "Musiikkiin perehtynyt lukija voi havaita selvästi tämän kehittelyn."

Carpentierin kieli sekä dramaattinen mielen ja reaalimaailman tapahtumien vyöry tempaavat mukaansa tavalla, joka ei jätä kylmäksi. Jyrki Lappi-Seppälän täsmällinen ja elävä suomennos tekee tälle nykyklassikolle ansaittua oikeutta.