Menneisyydessä on tekoja, jotka siirtyvät kuin viestikapula sukupolvelta toiselle. Ne voivat odottaa pitkään näkymättömissä niin kuin uraani kallion uumenissa, mutta jonain päivänä joku kaivaa ne esiin. Eikä sen jälkeen mikään ole entisensä.
(WSOY)

Tulkoon myrsky on trilogian ensimmäiseen osaan verrattuna aluksi kaukainen. Kivet nousevat teoksessa esiin vertauskuvina ihmisen elämästä. Sujuvaa yhteyttä ei heti hahmota. Kuitenkin liikutaan kahdella aikatasolla. Nykypäivän aikataso kertoo Olavi Harjulan tyttärestä, toimittajasta, joka tekee juttua Olkikumpuun suunnitellusta ydinjätteen loppusijoituspaikasta. 1930-luvulle sijoittuu sitävastoin Eero ja Vida Harjulan tarina, Harjula trilogian ajallinen alkulähde.

Kivisymboliikka alkaa hahmottua Tummien perhosten kodin perhosten rinnalle. Kumpi on vaikeampaa, silkkiperhosten kasvattaminen Suomessa vai kahdeksan metriä korkean kivenjärkäleen siirtäminen ansaitsemalleen kunniapaikalle mäen laelle? Niin, sekä isä Eerolla että poika Olavilla on unelmansa. Mikään ei ole mahdotonta.