Aikoinaan pornografiaksi leimattu elokuva nojaa ohjaajan kotoisiin teemoihin: lapsuuteen, sukulaisuuteen, kuolemaan ja tukahdutettuun seksuaalisuuteen.

Ingmar Bergman itse katui, ettei ollut tarpeeksi kurinalainen, koska alle kymmenelläkin vuorosanalla olisi pärjännyt.

Unkarin kansannousun ja Tshekkoslovakian miehityksen väliin sijoittuva miljöö on mielenkiintoinen. Ihan kuin Kafka olisi vilahtanut sanomalehdessä, jonka kieli on tekoslaavilaista kieltä. Unkariin tämä kuitenkin sijoittuu. Tällä kertaa tuntuu, että teemana on ruotsalainen syyllisyys II maailmansodan opportunismista. Bergman on siitä hyvä ohjaaja, että katsoja voi pohdiskella aika vapaasti ihan omiaan.