Päivä naisten paratiisissa

Anna Kortelainen

NAISASIANAINEN: Mene ja osta!
NAISASIAKAS: Tänne olen aina tervetullut – olen iloinen ja ylpeä siitä.
MYYJÄTÄR: Minua kohdellaan usein kaltoin ja minua pidetään kevytkenkäisenä, mutta arvostan työtäni ja itseäni.
KLEPTOMAANINAINEN: Tämä ei ole minun syyni.
MIES: Tavarataloissa en ole vahvoilla. Inhoan tavarataloja.

Naisten ja tavaratalojen hehkeä romanssi kukoistaa. Tavaratalot olivat 1800-luvulla ensimmäisiä ja ainoita julkisia tiloja, jotka oli rakennettu vain naisille. Ne palvelivat, hemmottelivat ja viettelivät, mutta samalla naiset hankkivat niissä valmennusta moderniin elämään. Naiset ottivat kaupungin haltuunsa vallankumouksellisella tavalla, kun esiliinatta tavarataloon kiiruhtavat naiset saivat kokea kodin ulkopuolella erilaisia aistinautintoja ja istuskella ravintolassa. Tiskin toisella puolella toimivat myyjättäret, ”työväenluokan kuningattaret”. Tavaratalot olivat jättikokoisia naistyöpaikkoja, ainoita, joissa nainen saattoi edetä urallaan.

Tavaratalo on nykyäänkin naisten maailma, turvapaikka vihamielisessä kaupunkitilassa. Unelma omasta ajasta, paremmasta minästä, joutilaasta kuljeskelusta elää. Tavarataloon kätkeytyy itsensä toteuttamisen ja aistillisen naisellisuuden tavoitteita, kiellettyjä intohimoja ja rikoksiakin, mutta ennen kaikkea naisten omaa kulttuuria, kirjoittamatonta naishistoriaa.

Päivä naisten paratiisissa on rakennettu tavarataloksi – osastoilla saa kierrellä vapaasti seikkailemassa, kaikkea saa koskettaa ja sovittaa ja lopuksi päätyä kupilliselle kahvia tai lasilliselle viiniä. Shoppailijoiden joukossa näkyy tuttuja kasvoja: Émile Zola, Marlene Dietrich, Pablo Picasso, Minna Canth, Charlie Chaplin, Ester Toivonen ja tietenkin omien naissukupolviemme shoppailijat, järkevät perheenemännät, seikkailijat, nyreät askeetikot, hilpeät nautiskelijat.

Anna Kortelainen (s. 1968) on helsinkiläinen historioitsija ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joissa aiheena on päällisin puolin ollut Albert Edelfelt (1854–1905), vaikka Edelfeltiä enemmän häntä ovat kiinnostaneet tämän elämässä vaikuttaneet naiset: äiti, siskot, ystävättäret, rakastajattaret ja vaimo. Vuonna 2002 Kortelainen julkaisi kommentoidun kokoelman pojan kirjeitä äidille (Niin kutsuttu sydämeni. Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen 1873–1901. Kirjeiden suom. Sirpa Kähkönen. Otava 2002)

Vuoden kuluttua Kortelainen väitteli filosofian tohtoriksi Edelfeltistä ja eksoottisesta rihkamasta (Albert Edelfeltin fantasmagoria: nainen, ”Japani”, tavaratalo, SKS 2002). Teos sai Vuoden tiedekirja -palkinnon. Samana vuonna hän julkaisi mikrohistoriallisen löytöretkikirjan Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina (Tammi 2002, Loisto 2004).

Seuraavana vuonna ilmestyi teos Levoton nainen – hysterian kulttuurihistoriaa (Tammi 2003, Loisto 2005), joka oli ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi. Siinä kerrotaan monta tositarinaa 1800-luvun hysteriatapauksista, joukossa Ellan Edelfeltin tie hysteerikoksi. Kirjassa etsitään hysteriaoppien jälkiä kuvataiteesta, kirjallisuudesta, näyttämöltä sekä käsityksistä tilaa vaativan naisen ja hänen näkyvyytensä ”sairaalloisuudesta”.

Anna Kortelainen on julkaissut myös monia pienempiä tutkielmia ja artikkeleita ranskalaisesta salonkitaiteesta ja sen prostituutioaiheista, suomalaisesta 1800-luvun lopun kuvataiteesta ja sen tavoista kuvata sukupuolta, japanilaisesta taiteesta ja sen vaikutuksesta länsimaissa sekä Japani- ja geisha-fantasioista.

Kustantaja: WSOY
Sidosasu: Pehmeäkantinen
ean: 9789510306536
Ilmestymisvuosi: 2005
Kirjastoluokka: 90.2
Hyllypaikka (Sivullinen kirjakauppa): Kulttuurihistoria