Vanha mies istuu nuotion ääressä jossain kaukana Afrikassa, kohentelee tulta ja tarinoi jumalista, ihmisistä, vapaudesta. Tarinoista syntyy kuva tavallisten afrikkalaisten selviytymistaistelusta ja runollinen puheenvuoro köyhän maanosan puolesta. Meren ja maan, unen ja toden näkymättömällä rajalla taidokas tarina kääntyy kohti kaikkien ihmisten yhteistä alkuperää.

Ajan rannalla kuvaa osittain Mankellin omia kokemuksia. Eurooppalainen mies kohtaa Afrikan, jonka valkoiset alistivat, vaikkeivät koskaan oppineet voittamaan pelkoaan. Kolonialismista ja lähetyssaarnaajista huolimatta afrikkalaiset ovat säilyttäneet vahvasti omanlaisensa ajattelun ja elämisen tavan.

Henning Mankell alkoi kirjoittaa romaaniaan jo 1970-luvulla vierailtuaan ensimmäistä kertaa itsenäisyystaisteluiden repimässä Mosambikissa. Kirjailijalle myönnettiin vuonna 2004 Evangelische Akademie des Tutzingin suuri suvaitsevaisuuspalkinto, jonka luovutti Desmond Tutu.

Mankell tunnetaan terävänä yhteiskuntakriitikkona. Hän käsittelee sosiaalisen vastuun teemoja myös Afrikka-kirjoissaan Comédia infantil, Leopardin silmä ja Tuulten poika.