Nykyihmisen mielessä sana manikealaisuus tarkoittaa mustavalkoista ja ehdotonta ajattelua. Profeetta Manin ajattelusta mustavalkoisuus oli kuitenkin kaukana: Mani itse kuvaili uskontoaan merenä, johon muut uskonnot kuten zarathustralaisuus, kristinusko ja buddhalaisuus yhtyvät. Maailmanuskonnoksi levinnyt manikealaisuus kilpaili kristinuskon kanssa suosituimmuudesta monta sataa vuotta. Mani oli 200-luvulla jaa. elänyt persialaisen kuvataiteen isä, lääkäri ja filosofi, jota kiinalaiset kutsuivat "valon Buddhaksi" ja egyptiläiset "Jeesuksen apostoliksi". Hän oli suuri humanisti, joka yritti saada uskontojen keskinäisen taistelun vallasta ja maailmanherruudesta loppumaan. Yksi syy manikealaisuuden häviämiseen maailmankartalta lienee juuri tässä: Manin mielestä uskonnon nimissä ei pitänyt sotia. Manin sanoman suosio muodostui lopulta liian suureksi uhaksi vallanpitäjille. Uskontojen hajottamassa Libanonissa kasvanut Amin Maalouf kertoo Valon puutarhat -teoksessaan Manin uskomattoman tarinan tiedon ja tunteen voimalla. "Kristityt eivät kuuntele minua kun puhun hyvää nasarealaisesta, he moittivat minua koska en puhu pahaa juutalaisista ja Zarathustrasta. Tietäjät eivät kuuntele minua kun ylistän heidän profeettaansa, he haluavat minun panettelevan Kristusta ja Buddhaa. Sillä he eivät kokoa opetuslapsiaan rakkauden vaan vihan ympärille, ja he ovat toisilleen solidaarisia vain vastustajan kohdatessaan." - Mani, Valon puutarhat