Epäonnen soturit

Stone, Robert

Freelance-toimittaja John Converse päätyy Vietnamin sodan loppuvaiheessa salakuljettamaan heroiinia Saigonista San Franciscoon. Yritys kuitenkin epäonnistuu ja muuttuu henkeäsalpaavaksi takaa-ajoksi halki Kalifornian. Tapahtumien kautta romaani peilaa Yhdysvaltain sielunmaisemaa Vietnamin sodan ja Watergaten aikakaudella.

"Teos voidaan lukea moraalisena tarinana Vietnamin sodan rappeuttavasta vaikutuksesta Yhdysvalloille tai pelkkänä trillerinä. Kummassakin tapauksessa se on poikkeuksellisen vahva romaani."
OBSERVER

Epäonnen soturit -romaanin keskeinen teema on 1960-luvun idealismin haaksirikko 1970-luvun Watergate-kauden Yhdysvaltojen korruptoituneessa ilmapiirissä. Kirjan päähenkilö Converse oli 1960-luvulla lahjakas ja idealistinen maailmanparantaja, joka saavutti mainetta esikoisnäytelmällään. 1970-luvun alkuun mennessä hänestä on kuitenkin tullut kyynikko, joka hukkaa lahjansa sensaatiolehden toimittajana. Vietettyään puolitoista vuotta Vietnamissa ja Kambodzassa sotakirjeenvaihtajana hän havaitsee kadottaneensa loputkin ihanteensa ja moraalikäsityksensä. Conversen vaimo Marge puolestaan oli 1960-luvulla poliittinen aktivisti, joka opiskeli yliopistossa antropologiaa ja näyttämötaidetta, mutta on sittemmin päätynyt sanfranciscolaisen pornoelokuvateatterin lipunmyyjäksi. Conversen ja Margen alennustila kulminoituu siihen, että he päättävät salakuljettaa kolme kiloa heroiinia Saigonista San Franciscoon. Avukseen salakuljetusoperaatioon he houkuttelevat Conversen vanhan kaverin Hicksin, zenbuddhalaisuutta harrastavan entisen merijalkaväen ammattisotilaan. Yritys kuitenkin epäonnistuu ja muuttuu takaa-ajoksi halki Kalifornian. Epäonnistuneesta salakuljetusoperaatiosta tulee vertauskuva 1960-luvun vastakulttuurin ihanteiden kariutumiselle.

Robert Stone syntyi Brooklynissa New Yorkissa vuonna 1937. Pian tämän jälkeen hänen isänsä jätti perheen ja Robert vietti lapsuutensa skitsofreenisen äitinsä hoivissa. äiti menetti mielenterveysongelmien vuoksi opettajantyönsä ja joutui ajoittain turvautumaan myös sairaalahoitoon, minkä vuoksi Robert varttui kuusivuotiaasta kymmenvuotiaaksi katolisessa orpokodissa. Päästyään pois orpokodista hän asusteli äitinsä kanssa halvoissa vuokrataloissa ja motelleissa, toisinaan jopa Pelastusarmeijan yömajoissa. Vuonna 1955 Stone värväytyi Yhdysvaltain laivastoon ja oli seuraavana vuonna, Suezin kriisin aikana, Egyptin rannikolle purjehtineen laivasto-osaston mukana todistamassa Port Saidin pommitusta. Erottuaan kolmen vuoden pestin jälkeen laivastosta Stone aloitti vuonna 1958 opiskelun New Yorkin yliopistossa ja työskenteli opintojen ohessa New York Daily News -sanomalehdessä. Noihin aikoihin Stone tutustui myös beat-kulttuuriin ja ryhtyi viettämään aikaansa New Yorkin beatnik-paikoissa. Yliopistossa Stone tapasi vaimonsa Janicen ja muutti tämän kanssa vuonna 1960 lähes kahdeksi vuodeksi New Orleansiin. Stone kirjoitti runoja ja luki niitä kahviloissa ääneen jazzin säestyksellä perinteiseen beatnik-tyyliin. Elantonsa hän hankki New Orleansissa työskentelemällä muun muassa kahvitehtaassa sekä ahtaajana satamassa. Palattuaan New Yorkiin Stone ryhtyi työstämään New Orleansin kokemuksistaan esikoisromaaniaan A Hall of Mirrors (1967).

Stone sai esikoisromaaninsa luonnosten perusteella stipendin Stanfordin yliopistoon, missä hän tapasi Ken Keseyn ja tutustui Kalifornian psykedeeliseen alakulttuuriin. Kesällä 1964 Stone osallistui Ken Keseyn, Neal Cassadyn ja Merry Pranksters -ryhmän kanssa legendaarisen maineen saavuttaneelle LSD-vetoiselle bussimatkalle, jonka Tom Wolfe ikuisti kirjassaan The Electric Kool-Aid Acid Test (1968). Tuon bussimatkan halki Yhdysvaltojen on sanottu toimineen siltana beat-sukupolven ja hippien välillä ja siirtäneen Yhdysvallat Eisenhowerin kaudelta vastakulttuurin kaudelle. Näistä kokemuksista Robert Stone ammensi sittemmin aineksia Epäonnen soturit -romaaniinsa. Ken Kesey oli romaanissa esiintyvän hippiguru Dieterin esikuva ja Merry Prankster -ryhmän tukikohdaksi muodostunut Keseyn maatila La Hondassa antoi innoituksen kirjan keskeiselle tapahtumapaikalle, Dieterin psykedeeliselle päämajalle entisessä luostarissa. Neal Cassady puolestaan oli romaanin "toiminnan miehen" Hicksin esikuva.

Stone oli muuttanut vuonna 1967 vaimonsa kanssa Englantiin, ja valmistellessaan toista romaaniaan Epäonnen soturit hän matkusti vuonna 1971 brittiläisen Ink-vastakulttuurilehden kirjeenvaihtajana Etelä-Vietnamiin. Stone vietti Vietnamissa pari kuukautta ja tutki muun muassa Saigonin huumekauppaa mutta vieraili myös sotatoimialueella. Palatessaan vuonna 1971 Yhdysvaltoihin hän havaitsi yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuneen dramaattisesti Vietnamin sodan, roturistiriitojen ja huumeongelmien repiessä kansakuntaa. Tuo ilmapiiri sekä Stonen Vietnamissa näkemä korruptio vaikuttivat ratkaisevasti Epäonnen soturit -romaanin pessimistiseen ja paranoidiseen pohjavireeseen. Romaani voitti National Book Awardin vuonna 1975. Kirjasta tehtiin myös elokuvaversio Kuka estäisi sateen? (Who´ll Stop the Rain?, 1978).

Epäonnen soturit (Dog Soldiers, 1974, suom. 2004) on ollut Robert Stonen tähänastisen kirjailijanuran suurin arvostelu- ja myyntimenestys. Sen lisäksi hän on julkaissut romaanit A Hall of Mirrors (1967), Ennen aamunkoittoa (A Flag for Sunrise, 1981, suom. 1982), Valon lapset (Children of Light, 1986, suom. 1989), Outerbridge Reach (1992), Damascus Gate (1998) ja Bay of Souls (2003) sekä novellikokoelman Bear and His Daughter (1997).

Kustantaja: Desura
Sidosasu: Pehmeäkantinen
ean: 9789525339215
Ilmestymisvuosi: 2004
Lajityyppi: Rikos ja jännitys