pappa meni / pahvilaatikkoon vuokseni / pappa meni pyödän alle, / pöydän päälle vuokseni / kun mummo tuli töistä / pappa pää hiessä / itsensä suoristi / veti päälleen / vaaleansinisen pusakan / ruudullisen lätsän / meni kylille huo’ahtamaan / kihottamaan hedelmäpelissä / housuissa oli prässit / muttei tärkeilevätRunokokoelmassa ajat kerrostuvat. Esillä on muiston ja muistamisen problematiikka, vastahistoria ja pohjoinen. Kertomukset, jotka tarttuvat vaatteisiin. Olemme metsässä ja Jäämerellä. On kaupunkikin ja kaupallisen merenkulun vaatima tila. Vallankumous, mennyt, oma ja yhteinen.Uni Ojuva (s. 1984 Sodankylässä) on historiasta valmistunut filosofian maisteri, joka työskentelee kulttuuri- ja viestintäsuunnittelijana. Hän on työstänyt runokokoelmaansa Nihil Interit ry:n runoryhmässä.