Dies irae

Hurskainen, Antti; Sariola, Ilkka

Dies Iraen runkona on kuvataiteilija Ilkka Sariolan samanniminen piirrossarja. Viidentoista suurikokoisen lyijykynä- ja grafiittipölypiirroksen aiheina on erilaisia ihmisiin kohdistuneita väkivallantekoja antiikin ajoista aina nyky-Helsinkiin: joukkomurhia, kidutusmenetelmiä ja veritekoja – jotkut yksityisyydessä tapahtuneita pöyristyttäviä rikoksia, jotkut taas kulloisissakin yhteiskunnallisissa oloissa hyväksyttyjä vallankäytön tapoja.

Sariola käyttää töissään kaikkia lyijykynänharmaan sävyjä. Piirroksissa on sekä yksityiskohtaisuutta että massiivisia viivamassoja, jotka usein kaareutuvat ja tihentyvät pyörteiksi. Julkaisun muoto on lainattu tabloid-sanomalehdestä, ja piirrokset on jäljennetty sivuille pelkällä mustalla painovärillä. Jokainen kuva on varustettu lyhyellä tekijän laatimalla selitystekstillä: mainitaan aihe ja kerrotaan perusasiat siitä. Eräänlainen uutiskatsaus siis.

Kuvat ovat julkaisun sivuilla siinä järjestyksessä, jossa ne ovat syntyneet. Koko sarja on piirretty suunnilleen koronapandemian keston aikana, ja tauti toimiikin eräänlaisena taustana, kenties kontrastina, sarjassa kuvatuille ihmisten tekemille kauheuksille. Luonnon välinpitämättömyys asettuu ihmisten tietoisia ja harkittuja, mutta täysin käsittämättömiä pahuudentekoja vasten. Luontokaan ei ole mikään hyvyyden lähde tai tae. Se on pelkkä maisema, johon mahtuu kaikki.

”Hyvyys on ennakoitavissa”, kirjoittaa kirjailija Antti Hurskainen esseessään, joka on julkaisussa sekä suomeksi että englanniksi. Paha taas on kaoottista, arvaamatonta ja purkauksenomaista – myös ollessaan, kuten usein, pitkän suunnittelun, luovuuden ja mielikuvituksen tulosta. Hurskainen kiinnittää erityishuomiota yhteen sarjan töistä, ristiinnaulitunkuvaan, joka ei välttämättä esitä Jeesusta Kristusta – sarjassahan on esitelty muitakin kidutus- ja teloitustapoja, joissa uhrit jäävät anonyymeiksi. Olennaista mustanharmaassa, irvokkaassa ristiinnaulitunkuvassa on Hurskaisen mukaan pystysuora paalu, johon uhri on kiinnitetty. Se – yksinkertainen geometrinen muoto, suora kulma – näyttää panevan hanttiin pahuuden sekaville pyörteille: ”Maailmanhistoria tuntee kiistattomia tapauksia, joissa kaaoksesta on syntynyt järjestystä: romahtamattomia rakennuksia, kuopattomia teitä ja riitasoinnuttomia lauluja.”

Piirrossarjasta ja esseestä koostuva julkaisu ei edusta ”taiteellista tutkimista”; se sisältää tutkimustuloksia. Kauheisiin tapahtumiin on perehdytty, niitä on ajateltu ja katsottu pitkään. Dies Irae ei ole lohduton. Se on asiallinen. Kuten Hurskainenkin huomauttaa, sarjasta puuttuu niin kauhistelu, moralismi kuin romantisointikin – ja varsinkin ei-enää-koskaan-haaveilu. Kyllä näitä vielä tulee, tuntuu Sariola toteavan. Mutta samalla suora kulma pysyy. ”Unohda asfaltin raosta puskeva kukka. Tarkenna asfalttiin, joka kantaa seuraavankin auton”, kirjoittaa Hurskainen.

Teos on painettu offset-painossa, eikä vihkoa ole nidottu. Korkealaatuiset painokuvat muistuttavat sävyiltään – joskaan eivät kooltaan – häkellyttävän paljon originaaleja ja soveltuvat vaikka seinälle ripustettaviksi. Editio on 400 kappaletta, ja kappaleet on numeroitu.

Kustantaja: Bokeh
Sidosasu:
ean: 9789527501085
Ilmestymisvuosi: 2023